Osallistuin juhannusveiviin, aikaa ommella oli runsaasti, ja vaatimuksekin sen mukaiset. Piti olla jotain vanhaa, jotain uutta, jotain keltaista ja jotain maximaalista. Ja vielä yksi vaatimus; jotain itselle. Minä sain aikaiseksi vanhalla luottokaavalla, maximaalisella takahelman pituudella ja pitkällä pitsisuikaleella varustetun tunikan itselle, jossa uutta oli kangas ja vanhaa mummulasta etsitty keltainen nappi. Käytin myös maximaallisesti tähän aikaa ja ompelin nautiskellen. Kangasta jäi sopivasti Nellan leggareihin, joten uudet housut sai myös pikkuneiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti